Otto oli minun koirani, se oli minua vanhempi, mutta aina kaverini.
Sen kanssa opin kaikkea koiriin liittyvää; lenkittämistä, harjaamista, ruokkimista ja näyttelyesittämistä.
Otto oli showpersoona, se nautti esiintymisestä, kunhan se sai tehdä sen omilla ehdoillaan. Sen kanssa osallistuin ensimmäisiin junnukisoihinikin. Pärjättiin kohtuullisen hyvin. Kävin Oton kanssa myös möllitoko-kisassa. Ekalle koiraleirillekin menin Otto mukanani.
Otto oli sellainen näyttelykoira, joka vielä vanhoilla päivillään oli usein ROP, mutta ryhmäkehässä se ei enää jaksanut esiintyä...
Otto kävi myös silloin tällöin metsällä, olihan se jälkivalio.
Oton kuoleman takia koko perheemme oli pitkään surullinen. Onneksi se kuoli kotona kun kaikki olivat paikalla, päivä vain oli hieman huono, Jennyn syntymäpäivä. Otosta muistuttamassa on onneksi kymmeniä, ellei satoja sen jälkeläisiä, vaikka useimmat sen omat, ensimmäisen polven pennut ovatkin jo nukkuneet pois.
Tämän kirjoitti Jutta vuonna 2004
Otto KoiraNetissä
Oton luonnetestiarvostelu:
Walesinspringerspanieliuros Bettys Mail Beretta
Sinsir Hawdd-Bettina
06.05-95 Rovaniemi
Tuomarit: J Piiroinen & V Pikkupeura
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Mitätön
Taistelutahto -1 Pieni
Hermorakenne +1 Suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Erittäin hyväntahtoinen, erittäin luoksepäästävä, avoin.
Loppupisteet 125
Lopputulos 1 (hyväksytty)